Sarjassamme ’Warmoth meets MJT’ on tällä kertaa vuorossa Guitarworxin näiden puuosien pohjalta asiakkaalleen rakentama Telecaster Deluxe. Vaikka kitara näyttää nopealla silmäyksellä jotakuinkin vuoden 1972 Deluxelta, on kyseessä monella tapaa modifioitu versio.

Valmiiksi relikoitu MJT-body on leppää (Alder), hieman erikoisemmilla routtauksilla. Kaulamikin potero on jyrsitty leveälle Fender Wide Range -tyyppiselle humbuckerille ja tallan päässä normikokoiselle Gibson-tyyppiselle humbuckerille. Tallan koordinaatit on sovitettu pätevälle Hipshot Hardtail -tallalle. Mukavuutta lisäävänä modauksena on bodyyn muotoiltu straton tapaan ’Tummy Cut’ aka ’Belly Cut’.

Warmothin valmistama, hieman tuhdimpi ja isolapainen ’59 Roundback’ -kaula on lämpökäsiteltyä vaahteraa (Roasted Maple). Otelaudan materiaalina on ebenpuu (Ebony Fretboard) ja nauhojen tyyppinä SS6100 eli oikeilla jumbonauhoilla (Stainless Steel Jumbo Frets) mennään. Yläsatulan materiaaliksi on valikoitunut tilausvaiheessa Tusq.

Tämähän kuulostaa mielenkiintoiselta. Entäpä mistä tällaiseen projektiin löytää sopivat mikit (Pickups), käy luonnollisesti mielessä. Maailma on pullollaan erilaisia signaalinpoimijoita, mutta miten varmistua siitä, että mikit pelittävät sekä erikseen että yhdessä. Pienen pohdinnan jälkeen syttyi alitajunnassa lamppu: Rautiaguitars, Joensuu Finland. Näin mikit saataisiin räätälöityä tähän nimenomaiseen kitaraan.

Tuumasta toiseen. Veijo Rautian suosituksesta Deluxeen valmistettiin kirkkauden takia kaulamikiksi reilusti miedompi ’Wide Range -70’s’ humbucker (Alnico V + Alnico III, 8.4K) ja tallaan ’4Blues Humbucker’ (Alnico IV, 8.5K). Molempiin asennettiin kitaran ulkonäköön sopivat raakanikkeliset kuoret (Raw Nickel Covers). Mikit kytkettiin Emerson (CTS) A500K -potikoihin ja Switchcraftin valmistamaan 3-way switchiin. Volapotikoihin luonnollisesti Treble Bleed –kytkennät.

Ja sitten. Kaiken kasaamisen, säätämisen ja kolvaamisen jälkeen oli aika tarkistaa, miltä tuore soittopeli kuulostaa. Ensimmäinen havainto oli soundin positiivisesti ’kilahtava’ ilmavuus (Nice & Airy Sound). Kaulamikki on kaukana mistään nuhaisuudesta ja tallamikki komppaa juuri sopivalla purevuudella (Bite), mutta samalla myös lämpimällä pyöreydellä (Roundness). Keskiasennossa, molemmat mikit päällä, soundi on jotenkin eteerisen kuulas. Aivan omassa lokerossaan.

Juurikin näin. Silloin kun hakusessa on omaan käyttöön tuleva, omiin mieltymyksiin perustuva kitara, on tämän tyyppinen projekti enemmän kuin paikallaan. Vastaavaa soitinta ei suurella todennäköisyydellä löydy kaupan hyllyltä, eikä välttämättä tule koskaan vastaan kadulla.

Siispä rakentamaan!