Gibsonin suosituimpiin malleihin kuuluvaa Les Paulia on valmistettu ajan saatossa hyvinkin lukuisina eri versioina. Sama tahti tuntuu jatkuvan edelleen. Vuosina 1993-1997 tuotannossa oli Classic-mallin ohella fiinimpi Classic Premium Plus (LPPP). Näissä periaatteessa 1960-mallin specsejä vastaavissa kitaroissa oli upea loimuvaahterakansi, jonka ’loimu’ ulottui kannen reunasta reunaan.
Guitarworxin työlistalla pistäytyi tutun asiakkaan vuoden 1997 Gibson Les Paul Classic Premium Plus, jonka vaahterakannen väritys on Translucent Amber eli läpikuultava meripihka. Kitara on hyvin säilynyt ja hienosti patinoitunut. Myös otelaudan nauhat ovat edelleen hyvässä kunnossa. Soitin on muutoin alkuperäisessä kuosissa, mutta aikaisempi omistaja on vaihdattanut molemmat mikit.
Kyseessä on brittiläisen Bare Knuckle Pickupsin valmistama PG Blues -setti (neck 7.4kOhm, bridge 7.9kOhm), joka on valmistajan mukaan mahdollisimman tarkka jäljennös Peter Greenin legendaarisen ’59 Les Paulin eli ’Greenyn’ mikeistä. Greenyn soundia leimaa mikkien keskiasennon out of face -honotus, mikä johtuu muun muassa siitä, että kaulamikin Alnico II -magneetti on aikanaan käännetty toisinpäin. Toisin sanoen, keskiasennossa molemmat mikit valittuina ne ovat vastavaiheessa keskenään. Tätä soundia hyödynsi menestyksekkäästi niin Peter Green, kuin myöhemmin Gary Moore.
Guitarworxissa pistäytynyt 1997 Gibson Les Paul Classic Premium Plus sai osakseen normaalin perushuollon. Valmistunutta kitaraa piti tietysti hieman koeajaa ja todentaa Greeny-soundia. Kitaran BKP-mikit ovat hienosti artikuloivia ja kirkkaita soinniltaan. Keskiasennon honotuksen astetta ja sävyä voi hyvin säädellä mikkien volapotikoilla.
Nyt ei sittten muuta kuin muistelemaan, kuinka se alkuperäinen Black Magic Woman menikään!