Guitarworxin omaan kalustoon kuuluva Fender Telecaster (USA 1998) sai mikkikattaukseensa uuden tulokkaan. Kitarassa jo pidemmän aikaa palvellut Lindy Fralin Blues Special mikkisetti on laadukas paketti, mutta kaulamikki tuntui joissain tilanteissa hieman ohuelta. Niinpä syntyi ajatus korvata tämä Stratocasterin kaulamikillä.

Tuumasta toiseen. Tämän stratomikin tulisi soveltua Fralinin tallamikin kaveriksi parhaalla mahdollisella tavalla. Se ei saisi olla liian päällekäyvä, mutta sen tulisi silti tuoda soundiin sopivasti lisää rotevuutta. Ja mikähän sitten olisi sovelias valinta? Aiemmat hyvät kokemukset johtivat lopulta päätökseen: Rautia Guitars, Joensuu Finland.

Koska Guitarworxin Tele edustaa Fenderin kapeampaa American Standard mitoitusta, merkittiin tilaukseen ‘Precise Spacing B’. Tämä tarkoittaa selkokielellä, että kaulamikin magneettien etäisyys toisistaan leveyssuunnassa eli spacing on kapeampi 48,2 mm. Näin kitaran kielet asettuvat optimaalisesti kunkin magneetin keskelle. Rautia Guitars on yksi harvoista valmistajista maailmassa, jotka tarjoavat tällaisia vaihtoehtoja.

No entäpä sitten uuden kaulamikin käämintälanka ja magneettityyppi? Veijo Rautian ehdotuksesta mikki kelattiin samalla langalla kuin Fralin Blues Special eli Polynylon 42. Myös magneetit ovat samat eli Alnico V. Mikin DC-resistanssiksi muodostui noin 5.8K. Tällä arvolla punotut kieletkin pysyisivät Veijo Rautian mukaan kirkkaina rankemmallakin säröllä. Juurikin näin.

Ja sitten keppi tulille? Aivan loistava lopputulema. Soundi on juuri sopivalla tavalla hieman rotevampi, erottelukyvyn silti kärsimättä. Guitarworxin Telessä olevan 4-way switchin lisäasennon tuottama ‘wide-field humbucker’ soundi myös parani huomattavasti. Ja sitä paitsi, nopealla vilkauksella modausta ei välttämättä edes heti huomaa. Highly recommended!

Kysy lisää: 

Tämä hieno customkeppi kävi lakisääteisessä perushuollossa Guitarworxissa. Kyseessä on loimaalaisen Juho Mannisen edustava työnäyte (Made In Finland). Eikä vain visuaalisesti vaan myös soundillisesti. KISS eli Keep It Simple Stupid (ei bändi) on viisaasti ollut tämän mallin lähtökohtana, sillä käytössä on yksi ainoa potikka (master volume) ja 3-way switch.

Kitaran chambered body tuottaa upean klangin jo ilman vahvistusta. Tätä edesauttavat tarkasti viilattu luusatula, leveä mutta ohuehko asymmetrinen set-neck kaula ja tunnetusti laadukas Gotohin hardware.

Kytkettäessä soitin ääntä vahvistavaan laitteeseen rupeaa suupieliä nykimään auttamatta. Kitaraan asennetut Jason Lollar Imperial mikit (neck 7.60K ja bridge 8.40K) pukkaavat ilmoille monipuolisen yhdistelmän erottelevuutta, syvyyttä ja lämpöä. Gainista riippuen voidaan edetä hyvinkin puhtaalla pöydällä tai sitten hypätä tyylikkääseen särömaailmaan. Tai pidemmälle.

Kitarassa on satsattu laatuun myös muissa hardware osaston valinnoissa: CTS potikka sekä Switchcraftin valmistamat switch ja jakki (kullanvärisellä mutterilla). Mielenkiintoinen tuttavuus! 

Tällainen harvinaisempi, 90-luvun alun Hamer Steve Stevens Model (24 frets) kävi perushuollossa ja nauhojen hionnassa. Kitaran liimakaula ja bodyn muotoilu mahdollistavat helpon tiluttelun aivan ylimmille nauhoille asti. Myös kaulan profiili on mukava, ei turhan ohut.

Kitaran mikkikattaus koostuu kahdesta miedohkosta yksikelaisesta (neck 6.41K ja middle 6.82K) sekä tuhdista tallahumpparista (17.68K). Äänenpaineen ja sen sävyn säätöön on kaksi potikkaa, master volume ja master tone. Selkeätä.

Mikkien valinta hoituu kahdella mini-switchillä, joista toinen on 3-asentoinen ja toinen 2-asentoinen. Soundivaihtoehtoja löytyy seuraavasti: kaula yksinään, kaula + middle, kaula + talla-HB (parallel), middle yksinään ja talla-HB yksinään (series). Pienen opiskelun jälkeen varsin toimiva yhtälö.

Koska varsinaisesti mistään vintage meiningistä ei tämän kepin kohdalla ole kyse, on se varustettu floikalla ja lukkosatulalla. Floyd Rose vibran on Hamerille valmistanut saksalainen Schaller. Ja hyvin toimii.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen ja laadukas soittopeli! 

Tulipahan jälleen todistetuksi, että miedon tehon mikeillä saa usein huomattavan paljon aikaan, verrattuna all-out turboversioihin. Tapauksesta ja tarpeesta riippuen, tietenkin.

Tästä esimerkkinä Guitarworx asensi tutun asiakkaan sinänsä budget-malliseen Harley Benton LP-malliin uudet mikit, tavoitteena parempi soundi. Leikkauspöydälle sijoittuivat asiakkaan valitsemat DiMarzion tuoreemmat DP103 mikit (Anniversary 36). Ja… huh!

Vaikka Harley Benton ei ehkä brändinä edusta alan ehdotonta kärkeä, oli lopputulos hämmentävä. DiMarzion mikit saivat kitaran kuulostamaan noin 2k€ kalliimmalta. Osansa tästä teki myös tallan vaihtaminen parempaan.

Mielenkiintoinen yksityiskohta vielä. Sekä kaulamikki että tallamikki ovat samaa mallia (DP103). Eli kuten joskus 50-luvun hämärissä, jos mikki oli hyvä, kelpasi se mihin positioon tahansa. Rock on! 

Tämä hyvin säilynyt 1981 Gibson Les Paul Standard kävi perushuollossa ja hieman tuunattavana. Kitaraan asennettiin sähköosastolle asiakkaalla olleet Wolfetone (USA) valmistamat Dr Vintage mikit (neck 7.42K ja bridge 7.89K). Samalla Gibbyyn asennettiin myös treble bleed kytkennät volapotikoihin, joten soundin kirkkaus ei kärsi potikkaa ruuvatessa.

Täytyy todeta, että operaatio meni hyvin ja potilas voi mainiosti. Jopa paremmin kuin ennen, sillä enää ei esiinny aamuköhää ja tuhnuisuutta… Uusien mikkien mukavan napakan ja pehmeän soundin takaa löytyvät Alnico 2 magneetit. Näin tällä kertaa! 

Tämä vasureille rakennettu Ibanez AF155L kävi perushuollossa. Samassa yhteydessä tasattiin hieman nauhojen korkeuseroja, mutta suurin manööveri muodostui mikkien vaihdosta, asiakkaan toivomuksesta.

Ibanezin kiinalaistuotantoa olevan kitaran mikit vaihdettiin Guitarworxin suosituksesta mietoihin Seymour Duncan Jazz-malleihin (SH2n + SH2b). Muuhun elektroniikkaan ei tässä kohtaa koskettu. Samalla vaihtuivat potikannupit paremmin uuden lookin mukaisiksi.

Kielisettinä käytetään pehmeäsointisia 10-48 Flat Wound kieliä. Uusien mikkien myötä soundi on samalla erotteleva ja sopivan napakka. It Don’t Mean A Thing If It Ain’t Got That Swing! 

Hauska tappa vanha tuttu, niinkuin sanotaan. Guitarworxin aiemmin kokoama Warmoth Jazzmaster palasi synnyinsijoilleen uuden omistajan (myös vanha tuttu) toimesta. Tavoitteena oli hieman laajentaa kitaran tarjoamia soundivaihtoehtoja.

Vaihtoon laitettiin tallamikki, mutta samalla sen kaveriksi lisättiin kaulamikki, muutama switchi ja toinen volapotikka. Nyt mikkien valintaa voi hallita LP-tyyppisellä 3-way switchillä, mutta tätä säestävät kaksi miniswitchiä, joilla kukin mikki voidaan puolittaa.

No entäpä ne mikit? Valinta osui kaulamikin osalta herra DiMarzion Chopper-malliin DP184 ja tallamikin osalta herra Duncanin Custom Five -malliin SH14. Ja hyvinhän ne potkivat, yhdessä ja erikseen!

Kiireessä otettu kännykuva ei ehkä anna täyttä oikeutta projektille, mutta homma rokkaa… 

Upeasointinen Ruokangas VSOP (Made in Finland) kävi taannoin perushuollossa ja nauhojen (stainless) kevyessä plaanauksessa. Tässä yksilössä on eebenpuinen otelauta ja rungon väriin maalattu lapa.

Mikkikattaus koostuu Häusselin valmistamista kahdesta SingleSonic yksikelaisesta (neck 6.4k/midlle 6.8k) ja tallan Dukebucker humbuckerista (13k). Vibratallana toimii Wilkinson by Gotoh erinomaiseen tapaansa. Soundi on vähintäänkin kohdallaan, samoin mikkien välinen balanssi.

Erinomaiset materiaalit, yksityiskohtiin paneutuminen ja työn jälki ovat yksinkertaisesti top notch. Tällä kelpaa naatiskella. Skål! 

Tämä 70/80-luvun taitteen Washburn Hawk (Made in Japan) kävi huollossa. Etumikki ei toiminut, switch aivan finaalissa ja jakki myös tiensä päässä. Otelaudan nauhat silti hyvässä kuosissa.

Washburn Hawk oli tuotannossa 70-luvun lopulta aina vuoteen 1985. Arch Top bodyn materiaalina on saarni (ash), kitaran 3-piece kaula on tehty vaahterasta ja pähkinäpuusta (maple/walnut) ja otelauta on ruusupuuta (rosewood).

Talla on Washburnin Harmonic Lock Bridge, jossa on sivusuunnassa lukittavat messinkiset tallapalat. Kielet kiinnittyvät Telecasterin tapaan rungon läpi. Mikit ovat kaikella todennäköisyydellä Dimarzion tuotantoa (neck 8.4k ja bridge 8.5k), joskaan niitä ei ole leimattu.

Pohdiskelun jälkeen päätettiin uusia sähköt kokonaan. Hawk sai erikoisen piirilevyrakenteensa tilalle uudet CTS-potikat, uudet potikannupit, uuden switchin sekä uuden Switchcraft-jakin. Samalla laitettiin kitaran säädöt kohdilleen. Nyt haukka lentää komeasti, soundi on tukeva mutta pureva! 

Monella saattaa olla sikarilaatikkoon rakennettu kitara (Cigar Box Guitar). Rohkenen kuitenkin epäillä, että harvemmalla on shakkilaatikkoon rakennettu sellainen.

Kuvan mielenkiintoinen soittopeli kävi Guitarworxissa huollossa, jonka yhteydessä korjattiin mm kitaran maadoitusta. Shakkilaatikko on aitoa neuvostoliittolaista tuotantoa, mikrofonina toimii amerikkalainen DiMarzio humbucker ja virittimet ovat japanialaiset Gotohit. Melkoisen kansainvälinen pakkaus siis.

Nelikielinen ‘Chess Box Guitar’ tuottaa varsin rapsakat soundit. Vireenä toimii avoin G-vire (G-D-G-B). Mitäköhän esimerkiksi Keef mahtaisi ajatella asiasta…?